Valoa kohti ollaan menossa... Onneksi, vaikka tykkään talvesta, rakastan kesää (hyttyset voisi jättää pois). Kuitenkin olen nyt huomannut vireystasossa ihme piikin, olen alkanut juoksemaan (jos sitä nyt juoksemiseksi voi kutsua). Täytyy sanoa että tämä tuntuu kivalta!

Muutenkin olen päässyt siihen pisteeseen että valoa näkyy myös henkisen tunnelin päässä. Kävin psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla tästä minun tunnesyömisestä. Tunnin verran annoin vaan tulla puhetta, liittyi se aiheeseen tai ei... Ja olo oli koko illan ihan hirveän, oksetti ja itketti. Sitten nukuin yön kunnolla ja aamulla tuntui kuin taakkaa olisi vähennetty kunnolla. Olo oli kevyempi! Sairaanhoitaja laittoi minulle ajan myös psykiatrille ja käynnit sairaanhoitajan luona jatkuu. Jotenkin nyt minulla on sellainen olo että tästä tulee hyvä, tosi hyvä!

Peace and love everyone!!