keskiviikko, 21. maaliskuu 2018

Liikunta, liika on liikaa vai onko?

Ihminen on tehty liikkumaan, sanotaan... Voiko ihminen liikkua liian paljon ja kuka sen määrittelee?

Olen törmännyt siihen että nyt kun minulla on haluja ja mahdollisuus liikkua, minua kehoitetaan ottamaan rauhallisesti. Toki liikunnan harrastaminen pitääkin aloittaa rauhallisesti mutta luuleeko ne henkilöt etten tiedä sitä? Eikö pitäisi olla mielummin onnellinen toisen puolesta että liikunta maistuu. Ja vaikka itseni tällä liikunnalla ajaisin piippuun niin eikö sekin ole vaan oma asia. 

No joka tapauksessa juoksuohjelma on aloitettu ja sitä aion jatkaa jos mitään maata kaatavaa ei tapahdu. Tavoitteena juosta kesäkuun alussa kymppi. Juoksuohjelma on Porin juoksuohjelma joka alkaa käytännössä nollasta. Tänään on ohjelmassa vapaa päivä, kunhan vaan joku kertoisi koirillekkin että on vapaa päivä. No aamulla käyty jo parin kilsan lenkki ja iltapäivällä myös...

Syömisen osalta elämä on ok... Ahmiminen on vähentynyt vaikka herkkuja olen välillä syönyt. Olen käynyt juttelemassa asiasta ja lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja. Osaltaan myös tuo liikkumisen helpottuminen on auttanut ettei haluta syödä kokoajan. 

keskiviikko, 17. tammikuu 2018

Tunnesyöminen ja ahminta

Ahmimishäiriö F50.2....

Että sellainen diagnoosi, vihdoinkin selitys miksi olen lihava. 

Lääkäri sanoi että aivoissani on kuin urheilijan tekniikkavirhe, vaikea saada pois mutta ei mahdotonta. 

En oikein tiedä miten tähän suhtautua, että minullakin on syömishäiriö. Itsellä vaan tiukasti mielessä minkä näköisiä ovat anorektikot joita kuvataan kun puhutaan syömishäiriötä. Yleensä ei kuvata lihavaa ja sanota että tällä on syömishäiriö. Onko tämäkin median mieliimme aiheuttama kuva vai onko vasta lähiaikoina havahduttu huomaamaan että myös lihavilla on syömishäiriö? 

Hoitaja kysyi minulta milloin olen alkanut ahmimaan. Piti oikeasti ihan miettiä asiaa, aikani mietittyä vastasin että ala-asteiässä. Muistan kotona yksin ollessani kaivaneeni kaikki äitin herkkukätköt mitä tiesin ja jos mitään muuta ei löytynyt niin söin kaakaojauhetta lusikalla suoraan purkista. 

Olen tällä hetkellä pyrkinyt siihen ettei mitään ahmita vaan syödään ajatuksen kanssa. Oikeasti maistella sitä mitä on syömässä. Onnistunut suurimman osan ajasta, ehkä se tästä sitten lähtee...

tiistai, 9. tammikuu 2018

Valo tunnelin päässä

Valoa kohti ollaan menossa... Onneksi, vaikka tykkään talvesta, rakastan kesää (hyttyset voisi jättää pois). Kuitenkin olen nyt huomannut vireystasossa ihme piikin, olen alkanut juoksemaan (jos sitä nyt juoksemiseksi voi kutsua). Täytyy sanoa että tämä tuntuu kivalta!

Muutenkin olen päässyt siihen pisteeseen että valoa näkyy myös henkisen tunnelin päässä. Kävin psykiatrisen sairaanhoitajan puheilla tästä minun tunnesyömisestä. Tunnin verran annoin vaan tulla puhetta, liittyi se aiheeseen tai ei... Ja olo oli koko illan ihan hirveän, oksetti ja itketti. Sitten nukuin yön kunnolla ja aamulla tuntui kuin taakkaa olisi vähennetty kunnolla. Olo oli kevyempi! Sairaanhoitaja laittoi minulle ajan myös psykiatrille ja käynnit sairaanhoitajan luona jatkuu. Jotenkin nyt minulla on sellainen olo että tästä tulee hyvä, tosi hyvä!

Peace and love everyone!!

tiistai, 12. joulukuu 2017

Reipas tyttö!!

Ei sillä että olisin mitenkään ollut reipas minkään urheilun suhteen tai muutenkaan "reipastunut" esim ruokavalion suhteen...

Olen viime aikoina miettinyt paljon Reipas tyttö-syndroomaa, minulla se selvästikkin on. On vaikeaa myöntää että tarvitsen apua jonkun asian suhteen. Olen perheen kuopus, isommat sisarukset ovat reilusti minua vanhempia. Olen käytännössä kasvanut aikuisten seurassa jos ei oteta huomioon kouluaikaa. Olen paljon ollut itsekseni ja joutunut keksimään leikkejä yksinäni. Siskoni joskus muisteli katselleensa ikkunasta kuinka olin loikkinut pusikoissa ja pihalla keppi kädessä ja hakannut sille kepillä kiviä. Kysyttäessä mitä hommaan, olin vastannut metsästäväni miekalla leijonia. Eli mielikuvitusta minulla on aina riittänyt... En silti muista että minulla olisi ollut mielikuvitusystäviä. Mutta sen muistan kuinka minulle on sanottu aina: "Pidä itsestäsi huolta!" Ja näin vastuu siirretty lapselle/nuorelle. Tämä vastuu on painanut hartioitani aika pienestä pitäen. Ei minusta tarvinut olla huolissaan, selvisin yksin aina. Pitempi linja-auto matka onnistui jo ala-asteen alaluokilla. 

Mihin tämä johti? Olen kyllä selvinnyt aina ja pärjännyt hyvin, mutta aina on se toinen puoli. Reipas tyttö on myös reipas nainen joka ei tarvi miestä vaihtamaan renkaita tai kokoamaan huonekaluja. Muut ihmiset näkevät Reippaassa naisessa itsenäisen, rohkean ja vahvan naisen, mutta eivät näe sitä kuinka reippaan naisen sisällä on se pieni tyttö joka huutaa halausta ja sitä että joku pitää huolta. Ettei tarvisi kantaa koko maailman murheita yksin vaan joku auttaisi ja halaisi pyytämättä, kun näitä asioita reipas tyttö ei pyydä. 

Olen tehnyt töitä itseni kanssa ettei tuo avun pyytäminen olisi niin vaikeaa. Terveydenhuollosta pyydän jo apua sujuvasti mutta sitten jos sieltä ei saa apua, se on iso pettymys ja avun pyytäminen on taas vaikeaa. Kavereilta avun pyytäminen on vaikeaa, vaikka itse autan mielelläni kavereita. Jotenkin tuntuu ettei halua olla velassa kellekkään.

perjantai, 1. joulukuu 2017

Koskettamisen vaikutus

Kävin eilen hieronnassa, paikat ollut jumissa pitemmän aikaa. Uskomatonta minkälaisen olon tunnin käsittelyllä saa aikaan. Koko päivän olin ihan tööt, töistä ei meinannut tulla yhtään mitään. Jaksoin kuitenkin päivän loppuun asti ja pääsin kämpille. Koirien kanssa lenkille ja sen jälkeen ruokaa... Olo mitä parhain koko illan ja mikä parasta, en ahminut tai syönyt liikaa. Ihmeellistä! Tietyllä tapaa halutti kyllä makeaa mutta ei sitä järjetöntä mättöä... Ja jotenkin tuntui että asiat on taas selkeämpiä ja ajatus juoksi kirkkaasti. Pysyin niissä päätöksissä ja suunnitelmissa mitä tein sille illalle. Kävin suihkussa ennen ysiä ja olin sängyssä kymmenen jälkeen. Jos hieronta vaikuttaa tuollalailla niin pitäisikö käydä hieronnassa joka päivä? Olisikohan siinä jotain haittavaikutuksia...

Vai voisiko esimerkiksi halaamisella olla samoja vaikutuksia? Miksi suomalaiseen kulttuuríin ei kuulu halaaminen vaikka sillä olisi merkittävät vaikutukset terveyteen. Voisiko meidän masennustilastoja parantaa halaamalla? Tiedän kyllä ettei se välttämättä auta mutta aika monessa tapauksessa varmasti auttaisi oireisiin... Tässä todella luotettavasta tieteellisestä lähteestä vähän faktoja. Ja toisesta lähteestä josta löytyi jopa viite tutkimukseen. Tuossa jopa luki että halaamisella on vaikutus painonhallintaan ja kyllähän se totta on että jos joku halaa ja tunnet itsesi hyväksytyksi siten niin on helpompaa olla syömättä niitä herkkuja että saisit saman hyvänolon tunteen.

Löytyi myös todella mielenkiintoinen artikkeli, onko halipula kansantauti? Siitä tuli mieleen että onko olemassa halausterapeutteja ja löysin tälläisen sivun. Todella mielenkiintoista lukea kokemuksia tuosta terapiasta. Onko tässä automaation ja robottien valtaamassa maailmassa iso tarve tälläiselle? Luulen että nykyaikana kun kanssakäyminen siirtyy kokoajan enemmän ja enemmän nettiin ja sosiaaliseen mediaan, tälläiselle terapiamuodolle on todellakin kysyntää. Ehkäpä siitä uusi aluevaltaus itselle, niin miksipä ei...